Hankkeesta

Alennukset

Teemme ostoksia ja kulutamme usein huvin vuoksi omasta tahdostamme, mutta joskus myös pakon edessä saadaksemme tuotteita ja palveluita, joita tarvitsemme elääksemme. Harva ihminen voi elää kuluttamatta rahaa yhtään mihinkään. Ostosten tekeminen voi olla mukavaa, mutta erityisen mukavaa se on silloin, kun kuluttamisesta ei tarvitse maksaa täyttä hintaa.

Tuotteiden ja palveluiden hinnoittelu kuuluu niiden tuottajien ja jälleenmyyjien tärkeimpiin strategisiin päätöksiin. Hinnoittelussa tuotteiden ja palveluiden tarjoajat määrittelevät asiakkailta perittävät maksut, jotka asemoivat tuotteet suhteessa kilpailijoihinsa sekä tuovat optimaaliset voitot olemalla riittävän, mutta ei liian kalliita houkutellakseen mahdollisimman suuren määrän maksukykyisiä asiakkaita.

Hinnoittelupäätöksiin kuuluu myös päätökset mahdollisista alennuksista. Ne ovat yleinen tapa herättää asiakkaiden mielenkiinto ja täten edistää myyntiä. Toisaalta alennukset ovat mutta myös keino edistää tasa-arvoa erilaisten kuluttajaryhmien välillä, joilla on vaihtelevat mahdollisuudet maksaa täyttä hintaa käyttämistään palveluista ja tuotteista. Tässä artikkelissa käymme läpi esimerkkejä erilaisista alennuksista ja siitä, kuinka niistä pääsee hyötymään.

Kausi- ja sesonkialennukset

Kausi- ja sesonkialennukset ovat yleinen keino päästä eroon päättyvän kauden tuotteista ja tehdä tilaa uutuuksille. Esimerkiksi vaateteollisuudessa ne sijoittuvat sesonkien välille siten, että kesän lopulla järjestään kattavat alennusmyynnit kesävalikoiman tuotteista ja talven lähestyessä loppuaan myydään pois edullisesti väistyvän kauden talvituotteet sekä joulunajan kulutussesongilta jäljelle jääneet tavarat. Suuret alennusmyyntikampanjat ovat yleisiä heinä-elokuussa ja joulun jälkeen tammikuussa.

Kausi- ja sesonkialennuksista voi tehdä hyviä löytöjä useiden kymmenien prosenttien alennushintaan. Alennusmyynneissä nopeus on valttia, sillä parhaimmat tuotteet revitään käsistä. Niissä usein myöskään koko-, väri- ja mallivalikoimat eivät ole yhtä laajoja, kuin alennusmyyntisesonkien ulkopuolella. On hyvä muistaa, että alennusmyynnit ovat tapa myydä pois tuotteet, joita aikaisemmin ei ole saatu myytyä. Täten vaihtoehdoiksi usein jää esimerkiksi erittäin suuria tai pieniä kokoja tai värejä ja malleja, jotka täysihintaisena eivät ole käyneet kaupaksi.

Matkailualalla sesonkialennukset ovat keino lieventää sesonkivaihteluja. Esimerkiksi mökkivuoksissa ja lentohinnoissa hinnat ovat korkeimmillaan loma-aikoina, sillä niiden aikaan myös kysyntä on kovinta. Loma-aikojen ulkopuolella sen sijaan majoitusvaihtoehtojen käyttöaste on usein matala. Tämä on haaste matkailuyrittäjille, jotka pyrkivät houkuttelemaan turisteja myös sesonkiaikojen ulkopuolella alentamalla hintoja. Myös matkalippuja ja muita palveluja voi hiljaisimpina aikoina saada huomattavasti ruuhka-aikoja halvemmalla.

Heille, jotka voivat suunnitella lomansa vapaasti, sesongin ulkopuolella matkustaminen voi olla erinomainen ratkaisu. Silloin säästää rahaa, saa valita käyttämänsä palvelut vapaasti ilman tarvetta aikaisin tehdyille etukäteisvarauksille sekä myös nähtävyyksiä saa ihailla rauhassa ilman turhaa jonottamista ja ihmisruuhkissa tönimistä.

Sisäänheittoalennukset

Niin sanotut ”sisäänheittoalennukset” ovat strategia houkutella asiakkaita alentamalla tiettyjen tuotteiden hintoja toivoen, että niiden perässä tulleet asiakkaat ostavat myös muita, normaalihintaisia tuotteita. Tämä alennustyyppi on erittäin yleinen esimerkiksi ruoka- ja päivittäistavarakaupassa, joissa osa tuotteista on lähes aina alennuksessa ja alennukset vaihtuvat usein. Tarkoituksena on saada asiakas pistäytymään usein tarkistamaan, mitä alennuksia on tarjolla.

Sisäänheittoalennuksia käytetään myös vaikkapa erilaisten avajaisten ja kampanjoiden yhteydessä. Niiden tavoite on saada asiakas kokeilemaan tuotetta ja palvelua kerran ja sitten palaamaan asiakkaaksi uudelleen, kirjaimellisesti siis ”heittää sisään” asiakkaaksi.

Opiskelija-alennukset

Kaikki opiskelijabudjetilla eläneet tietävät, että se voi hetkittäin olla erittäin tiukka ja ylimääräisiin hankintoihin on harvoin varaa. Onneksi opiskelijan taloudellista tilannetta on kehitetty tukemaan runsas valikoima opiskelija-alennuksia, jotka mahdollistavat esimerkiksi matkustamisen julkisissa kulkuneuvoissa puoleen hintaan, syömisen erittäin edullisissa opiskelijaravintoloissa sekä monia muita etuja halvoista elokuvalipuista alennusostoksiin useissa liikkeissä.

Jotta opiskelija-alennuksista pääsee hyötymään, on oma opiskelijastatus voitava todistaa voimassaolevalla opiskelijakortilla. Sen myöntää oma oppilaitos. Opiskelijoille on tarjolla myös kansainvälinen ISIC-kortti, jolla alennuksia saa myös ulkomailla. ISIC-kortin saa tilattua kätevästi Internetistä ja sillä saa Suomen ulkopuolella matkustellessa alennuksia esimerkiksi majoitusvaihtoehdoista, sisäänpääsymaksuista ja matkalipuista. Kortti on maksullinen, mutta se maksaa itsensä nopeasti takaisin alennusten muodossa.

Ikäryhmäalennukset

Opiskelijoiden tavoin myös muut ikäryhmät, yleensä lapset ja eläkeläiset, ovat tietyissä tapauksissa oikeutettuja alennuksiin. Niitä voi saada esimerkiksi julkisen liikenteen lippujen hinnoissa, vaihtelevissa kulttuuritapahtumissa ja muissa sisäänpääsymaksuissa. Lapsialennusten ikäraja vaihtelee. Esimerkiksi Matkahuollon busseissa alle 4-vuotiaat lapset matkustavat ilmaiseksi, 4-11-vuotiaat 50 % alennuksella ja 12-16-vuotiaat 30% alennuksella. Ikä on tarvittaessa pystyttävä todistamaan henkilökortin tai muun virallisen todistuksen avulla. Eläkeläisalennukset taas vaativat voimassa olevaa eläkeläiskorttia, jonka myöntää KELA tai työeläkeyhtiö.

Ikäryhmäalennus voi olla sidonnainen myös aikaan. Esimerkiksi eläkeläisillä on usein aikaa käyttää palveluita myös päiväsaikaan, jolloin työssäkäyvät ovat töissä. Näin ollen alennuksen myöntäminen hiljaisina aikoina edesauttaa ruuhkahuippujen tasaamista.

Alennukset työttömille

Myös työttömille on tarjolla alennuksia, joiden tarkoitus on kompensoida työttömyyden myötä laskeneita tuloja ja sen vuoksi heikentynyttä maksukykyä. Työttömät saavat alennuksia esimerkiksi uimahallien sisäänpääsylipuista, kansalaisopistojen kursseista ja kulttuuritapahtumista. Työttömille ei ole olemassa vakiintunutta tapaa, jolla työttömyytensä voi todistaa. Usein todisteeksi käy esimerkiksi KELA:n tai työttömyyskassan maksupäätös työttömyystuesta tai TE-toimiston todistus työttömänä työnhakijana olosta.